(Tammikuussa 2003 Ilmajoki-lehdessä julkaistu mielipidekirjoitukseni.)
Taannoinen kirjoittajavieras ja serkkupoikani Tuomas Koivuniemi (kesk.) kirjoitteli eteläpohjalaisuudesta ja siitä kuinka me osaamme arvostaa identiteettiämme ja olemme oikeutetusti ylpeitä pohjalaisuudestamme. Kotiseudun arvostuksen kasvettua iän myötä oli Tuomas oppinut kunnioittamaan Musiikkijuhlia ja pahoitteli ymmärtämättömyyttään – nuorena kloppina kun oli uskaltanut kritisoida Musiikkijuhlia jopa julkisesti.
Koska itse olen jo seitsemättä vuotta Jyväskylässä, olen oppinut katselemaan ja tarkkailemaan eteläpohjalaisuutta hieman kauempaa ja totta tosiaan – olen ylpeä juuristani ja identiteetistäni niin kuin Tuomaskin. Mutta identiteettini ei ole kiinni korkeakulttuurista sen enempää kuin painista ja pesäpallostakaan. Tottahan toki kaikista myönteisistä asioista otetaan kaikki irti – tämäkin on kaiketi osa pohjalaista luonnetta. ”Sieltähän moon kotoosin” soveltuukin siihenkin kun näkee TV:stä Myhin vääntävän miestä mattoon tai Antin monttuun kumahtavan läpilyönnin. Yhtä hyvin sen voi ohimennen tokaasta kun kuulee Pentti Hietasen äänijänteiden tuotoksia kansakoulun opettaja Raunolana.
Minusta on hyvä asia, että Ilmajoen Musiikkijuhlat tuovat myönteistä kuvaa Ilmajoesta. Kulttuuri on kuitenkin myös jotain muuta kuin edustusrouvat oopperaa katsomassa. Monikaan tavallinen perhe ei tästä taide-elämyksestä paljoakaan irti saa. Omaa identiteettiäni ja ylpeyttäni pohjalaisuudesta ei oopperaesitykset muovanneet, eikä tielläni kohti yliopistoa Musiikkijuhlien esitykset auttaneet. Kulttuuria ja sivistystä minä (ikävuosiltaan) pienenä koulupoikana ammensin muun muassa Koskenkorvan sivukirjastosta. Vaikka kirjaston täti ei yltänytkään korkeaan seehen niin minä pääsin siellä maailmoihin, joista ei aarioissa lauleta. Kirjasto lopetettiin ja säästyneillä rahoilla kenties saatiin entistä kuuluisampi tenori äänijänteitään verryttelemään.
Toivottavasti Musiikkijuhlat elää ja kukoistaa, mutta toivottavasti me muistamme myös, että Ilmajoki on ennen kaikkea ilmajokelaisia varten – eikä muille kehumista varten.