Kentän laidalta huutelua
Kurikan kunnanvaltuusto siunasi 19.4. koulujen johtokuntien lakkauttamisen. Asialla oli kuulemma ”kokolailla yksimielinen hyväksyntä niin kentällä kuin päättäjien keskuudessa.” Näin Jalasjärven kirkonkylän koulun johtokunnan jäsenenä ja koululaisen isänä olen ilmeisesti ollut ihan eri kentillä pelailemassa, kun sekä päätös että koko hanke tuli yllätyksenä.
Päätettiin siis koulujen johtokuntien lakkauttamista ja tehtävien siirtämistä sivistyslautakunnalle. Perusteena käytettiin mm. halua korostaa vapaaehtoisten vanhempainyhdistysten toimintaa ja sitä että johtokuntiin on ollut haastavaa löytää jäseniä ja vaihtuvuuttakin on ollut. Vuoden 2020 aikana oli koko Kurikan alueella kaikkien koulujen osalta 13 johtokunnan jäsenmuutosta ja tämä koetaan signaalina siitä, että johtokuntapaikkaan ei sitouduta samalla tavalla kuin lautakunnan jäsenyyteen.
Jälkiviisaus on aina sitä parasta viisautta – oliko kyse sitoutumisen puutteesta vai pikemminkin siitä, että johtokunnan jäsenet ovat juuri niitä ruuhkavuotisia ihmisiä, joiden elämää koulumaailma konkreettisesti lapsiensa kautta koskettaa. Heitä, joiden elämässä tapahtuu muutoksia, joihin on reagoitava. Koululaisen vanhempi hoitaa sairasta lastaan työpäivän jälkeen ja silloin myös koulun johtokunnan kokous saa väistyä. Jos löytyy sitoutumattomuutta, niin onko syyttävä sormi silloin kohdistettava valintojen tekijöihin? Miksi johtopäätöksenä johtokuntien alasajo nähtiin parhaan vaihtoehtona?
Johtokunnan ratkaisuvaltaan kuuluu hallintosäännön mukaan päättää koulussa käytettävistä oppikirjoista, huolehtia kodin ja koulun yhteistyöstä, hyväksyä koulun opetussuunnitelma, hyväksyä opetussuunnitelmaan perustuva koulun työsuunnitelma, hyväksyä koulun järjestyssäännöt, työsuojelusuunnitelma ja turvallisuussuunnitelma sekä toimia sivistyslautakunnan alaisena paikallisena elimenä, joka reagoi nopeasti esiin tuleviin kysymyksiin ja informoi lautakuntaa niissä. Eri kouluilla on myös erikokoisia rahastoja, joiden käytön siunauksella johtokunta on tarjonnut tukea kulttuuritoimintaan, laskettelureissuihin tai hankintoihin.
Em. kohdista näkisin että oppikirjojen valinta on asia, johon johtokunnan maallikoilla (kuten ei sivistyslautakunnankaan) näkisi olevan mielekästä antaa päätäntävaltaa. Tämäkin päätös on kuitenkin luontevampi olla paikallisella tasolla eikä sivistyslautakunnassa: oppikirjat ovat opettajan keskeinen työväline ja eri kouluilla voi ja saa olla erilaisia pedagogisia ajatuksia. Johtokuntien nopea reagointi ja informointi kaipasivat varmasti kehittämistä – mutta myös toiseen suuntaan, jos koulun johtokuntalaisena lakkauttamishanke tuli tietoon vain kunnan nettisivujen esityslistojen ja pöytäkirjojen kautta.
”Vanhempainyhdistysten roolia on haluttu korostaa ja heille on siirtynyt luontevasti koulun toimintaan sekä kodin ja koulun yhteistyöhön liittyviä kehittämistehtäviä.” Jää nähtävästi mitä tämä tarkoittaa – ainakaan oman lapseni vanhempaintoimikunta ei tähän päivään mennessä ole jakanut tuollaisesta tietoa.
Kun Kurikasta ollaan nyt lapsiystävällisempää kaupunkia rakentamassa, näen itse ristiriitaisena sen, että yksi työväline koulun ja kodin yhteistyön rakentamisessa lakkautettiin. Sen sijaan että oltaisiin yhdessä kehitettyä työvälineestä parempi, se päätettiin heittää menemään.
Marko Koivuniemi
isä
Jalasjärven Kirkonkylän ala-asteen johtokunnan jäsen
vihreä kuntavaaliehdokas