Polun toisen kohtas polku
yhtyvi tiet yksinäiset
tallaajansa yhteen liitti
kulkijansa kihloin kahli
kävijänsä yhteen kytki
Matka taittui vuodet vaihtui
talvet kiitäen kevääksi
keväät keikkuvi kesäksi
kesät syksyisiksi sateiksi
sateet lumiseksi pyryksi
Rakkaus muuttui matkatessa
lailla tuulen tuiverteli
aurinkona hohti lämmön
sateena kuivuuden kesytti
toi arjelle tarkoituksen
Polku yhteinen leveni
reitti elämän mutkitellen
suunnan määräs sattumainen
epäonni taikka onni
kumpainenkin kuuliaisna
kiiruhdellen kulkuansa
meni minne vei elämä
Kunnes polku otti suunnan
suunnan uuden, suunnan oudon
suunnan haastavan halusi
matkaajia maanitellen
kulkijoitansa komensi
Sivupolku pieni hento
viereen ilmestyi isosen
yhtyi polkuun vanhempien
polku lapsen pienoisen
perheen uusimman jäsenen
Muuttui polku, kulkijansa
ikiajoiksi molemmat
unhottui menneet reitit
sivupolut sammaloitui
autioitui umpikujat
Matka taittuu kolmistansa.
nim. Isäleijona
Tässä runossa lähtökohtana oli inspiroiva teema jota oli helppo soveltaa omaan elämään: aikaan jolloin esikoinen syntyi. Runon lähetin syksyllä 2014 kilpailuun: ”Oulun ympäristön kynäilijät ry järjesti valtakunnallisen runokilpailun 1.6. – 30.9.2014. Kilpailun teema ”Yhteisellä matkalla” jatkoi yhdistyksen viime vuonna julkaistun ”Yhteisellä tiellä” –antologian teemaa. Kilpailu sai suuren suosion. Kilpailussa mukana oli yhteensä 186 runoa.” Hienoksi yllätyksekseni pääsin 10 parhaan joukkoon mutta en sentään kärkikolmikkoon. Nyt vuoden 2016 Kalevalan päivän kunniaksi ajattelin uskaltaa tämän julkaista.