Vähemmistöjä rasistisesti kohtelevat tai vähättelevät ilmaukset ovat valitettavan tuttuja ympäri maailman. Onneksi Suomessa ei voisi kuvitella jääkiekkojoukkuetta Tampereen Nekrut saati Oulun Mannet, mutta yhdysvalloissa NFL-joukkue Washington Redskins pitää perinteestään kiinni sitkeästi. Nimeltään paremman baseball-joukkueen Cleveland Indiansin logossa ollut Chief Wahoo -intiaanihahmo taas on päätetty osittain poistaa käytöstä.
Kulttuurin omiminen on ollut viime päivien keskustelun aiheena tarkasti tähdätyn someohjuksen osuttua Ylessä koettuun tai kuviteltuun kipupisteeseen. Aihe käsiteltiin pikaisesti ja monen mielestä hätiköidysti edes Herra Heinämäen lato-orkesterin jäseniä kuulematta. Keskustelu aiheesta on kiivasta puolin ja toisin ylilyönneiltä välttymättä. Lausuntoja on suunnasta ja toisesta ja vastapuolen näkemykset on tuomittu naurettaviksi.
Minulla ei ole minkään valtakunnan auktoriteettiasemaa, koulutusta eikä muutakaan uskottavuutta päteä tässä keskustelussa. Mutta jotain minulla on – mielipiteenvapaus. Kolmen lapsen isänä ja hyvän ja oivaltavan lastenmusiikin fanina Herra Heinämäen lato-orkesteri on minulle hyvin tuttu. Siksi ajattelin vähän pureksia asiaa ja selventää miksi minä olen eri mieltä kuin iso osa siitä “kuplasta” johon minut tyypillisesti liitetään. Tavallaan siis häpeän mielipidettäni koska moni arvostamani taho ja ajattelija – mukaan lukien itse pää”syyllinen” Heikki Salo ovat eri mieltä. Kuitenkin samat faktat ovat meidän kaikkien käytettävissä. Ehkä siis altistan itseni koetukselle selventääkseni omaan näkökantaani – jos sinulla on vapaassa demokratiassa mielipide on sinun uskallettava seistä sen takana.
Syrjintä ja rasismi on aina väärin – menneisyydessä on paljon kipupisteitä amerikassa mutta monelta unohtuu oma lähihistoriamme. Mainio Saamelaisveri-elokuva kertoo koskettavan tarinan yhteispohjoismaisen historiamme häpeätahrasta eli saamelaisten kohtelusta. Saamelaisveri -elokuvassa Elle Marja päätyy hylkäämään saamelaisidentiteettinsä ja -pukunsa ympäristön luoman paineen ja rasismin myötä. On tietysti hienoa että nykyään saamelaiset enenevässä määrin saavat, voivat ja uskaltavat kantaa perinteistä pukuaan ylpeänä. En kuitenkaan näe tuota perusteena sille ettei joku muukin voisi lainata elementtejä saamelaisten kulttuurista.
Miksi pitää kasvattaa tuleviakin sukupolvia siihen käsitykseen että jos näet tätä meidän ikiomaa asiaamme “väärien” ihmisten käytössä se aina tarkoittaa pahaa ja se alistaa meitä. Menneisyyden painoslasteja voisi jo keventää.
Pilkkaaminen kuten nunnuka-nunnuka-lailaa on sitten asia erikseen – huumorintekemisen rajat ja oikeutus on ihan oma keskustelun aiheensa.
Voidaanko symbolien, vaatteiden ja kulttuuristen elementtien katsoa kuuluvan omille ryhmittymilleen niin kiinteästi että niiden käyttö on muilta kokonaan kielletty? Minun mielestäni ei. Aihe sai suurtakin huomiota Suomessa kun saamelais(miesten)puvusta innoituksen saaneita asusteita nähtiin missien suloja peittämässä. Ihmiskunnan alkuhämäristä on kulttuurievoluutio toiminut juuri niin, että omitaan, lainataan, muokataan ja muovataan ideoita ja keksintöjä omaksi hyödyksi ja iloksi. Ihmettelen miksi tilanne pitäisi nyt jäädyttää ja todeta että tätä asiaa te ette saa käyttää koska se on meidän. Miksi poliisiksi tai maanviljelijäksi saa pukeutua mutta intiaaniksi ei? Miksi tyttäreni geisha-asu koulun naamiaisissa olisi jotain muuta kuin leikkiä ja ihailua. Jokainen yhteisö ja ryhmä on yksilöistä muodostuva heterogeeninen kokonaisuus – jokainen yritys esittää jonkin yhteisön jäsentä on siis jonkinlainen yleistys. Jos siis yleistyksiä ei saa ollenkaan esittää niin ei saa esittää mitään.
Olen lukenut aihetta käsitteleviä kirjoituksia, joita löytyy suomeksi ja englanniksi pilvin pimein. Nähdäkseni asiat rakentuvat kuitenkin yleistyksien varaan ja unohdetaan konteksti, jossa asioita tehdään ja asioiden motiivit. On selvää että ”Mitä nekru?” on halventava ja rasistinen ilmaus kun sen sanoo Suomi Ensin -mielenosoitukseen osallistuva kun taas tummaihoisten kaverusten kohtaamisessa se voi olla sallittu tervehdys.
Miksi siis kuitenkin lapsille hyväntahtoista ohjelmaa ja musiikkia esittävä Herra Heinämäen lato-orkesteri haluttiin nähdä moitittavana asiana ja kulttuurisena omimisen kun sen sijaan Päällikkö Punanata tulisi nähdä kunnianosoituksena ja kiinnostavana hahmona, joka herättää uteliaisuutta. Leikittelyssä ja leikeissä tulee olla lupa heittäytyä – tummaihoinen voi näytellä valkoihoista ja päinvastoin. Tyttö voi esittää rohkeaa prinssiä ja tavallinen valkoihoinen “kalpeanaama” saa hypätä mielikuvituksen ratsaille urheana intiaanipäällikkönä. Miksi ihmeessä pitäisi antautua rajoitettuun tulkintaan, jossa ulkopuolelta sanellaan se mitä toinen on ajatellut ja ajanut takaa?
Stereotypioita on erilaisia ja negatiivisten stereotypioiden voidaan nähdä olevan loukkaavia. Mutta miksi positiivisen stereotypian levittäminen olisi haitallista. “Yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää” – ja muut isänmaalliset huudahdukset ovat tuttuja mm. Tuntematon sotilas -elokuvasta. Elokuva luo stereotypiaa yhtenäisestä ja sisukkaasta kansasta, joten onko sellaisen stereotypian vahvistaminen huono asia?
Miksi ylväs ja viisas (vaikkakin vähäsanainen) Päällikkö Punanata tai vaikkapa urheilujoukkueen esikuvaksi otettu intiaanisoturi halutaan nähdä negatiivisena asiana sen sijaan että se olisi kunnianosoitus? Vaikka menestys on ollut heikko niin Tampereen Ilves ei halveeraa Ilvestä vaan kunnioittaa sitä. Katselin youtube-videota, jossa pohdittiin tai oikeastaan vain todettiin ettei ihmisryhmää saa käyttää maskottina – mietin että miksi ei jos siihen liittyy positiivisia asioita? Joka tapauksessa vahvasti mielipideasia. Amerikassa käydyissä keskusteluissa on mielenkiintoista että on myös useita kyselyitä joissa intiaaneja ei loukkaa urheilujoukkueen nimenä käytetty Redskins. Mutta intiaaniaktiivit taas pitävät asiaa päivänselvänä loukkauksena.
Kasvoin erinäisten intiaanistereotypioiden kanssa: intiaanipoika Yakari, Hopeanuoli-sarjakuva ja Pikku Hiawatha tarjosivat stereotyyppistä kuvastoa mutta herättivät myös uteliaisuutta etsiä tietoa kirjastosta. Herra Heinämäen lato-orkesterin keikoille olen mielelläni vienyt lapsenikin ja oivaltavat kappaleet soivat usein autossakin. Jos korrektiuden nimissä poistetaan intiaanileikittely tai mikä tahansa muu omasta viiteryhmästä poikkeava, niin pesuveden mukana menee paljon muutakin. Ei lastenohjelmissa, leikeissä eikä muutenkaan voida järjestää pitkiä luentoja aiheesta ja aiheeseen liittyväst historiasta, mutta uteliaisuuden voi herättää ja keskustelua avata. Onko vähemmistöjen saati sitten enemmistön kannalta parempi jos lastenohjelmissa esiintyy vain geneerisia ihmishahmoja?
Myönnän että moni arvostamani taho ja ihminen on eri mieltä kanssani. Heikki Salo itsekin on antanut lausuntoja Punanatan tarpeesta muuttua: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005662600.html
Muutenkin olen lueskellut erilaisia lähteitä, lausuntoja ja videoita mutta silti olen toistaiseksi mielipiteeni takana: kulttuurin lainaaminen, muokkaaminen ja muuntelu on ja tulee olla sallittua.
Koska en koe olevani rasisti enkä koe halventavani alkuperäisväestöjä, niin halusin jotain kirjoittaa julki vaikka sitten omaa kuoppani kaivaen. Minusta loukkaavuus on usein makuasia – josta ei suoraan seuraa teon tuomittavuutta.
Mielestäni aiheeseen liittyvässä kohussa ja keskustelussa on niputettu huolettomasti erilaisia ajatustenjuoksuja, joiden polut tietyssä pisteessä ovat lähellä toisiaan. Yhdistävänä tekijänä oleva närkästys Herra Heinämäen lato-orkesterin Päällikkö Punanataan liittyvistä tulkinnoista ei ole tae siitä että minä jakaisin saman arvomaailman jonkun muun kanssa joka tästä asiasta on samaa mieltä.
Linkkejä asiaan liittyen – omaa näkökulmaani vstaan:
http://www.lily.fi/blogit/harharetkia/kun-kulttuuria-lainataan
American Psychology Association:
http://www.apa.org/pi/oema/resources/indian-mascots.aspx
Change the mascot: http://www.changethemascot.org/
https://www.youtube.com/watch?v=zGnBW23g9Rc
https://www.youtube.com/watch?v=HTBT-_F6oYw
https://www.youtube.com/watch?v=Ik0OWLfWZrM
https://www.youtube.com/watch?v=LqMH-C-XOjE
Turpa kii rasisti.