Bloggaaminen on päivän sana, ainakin toissapäivän. Siitä syystä en tätä kuitenkaan ole viritellyt.
Osasyynä on tietysti tutustua uusiin julkaisualustoihin – WordPress on kyllä niin helppokäyttöinen ettei tämän projektin läpiviennistä gurun mainetta saa. Hyvä sekin tietää vastaisen varalle. Aiemmat kokemukseni mm. Drupalin käyttämisestä ovat olleet toisenlaiset.
Yksi syy blogin aloittamiseen on keräilyluonteeni – ellen sanoisi jopa hamstrausluonteeni. Muistojen ja ajatuksien sirpaleeita on mielenkiintoista tutkia myöhemmin. Olen päiväkirjaa pitänyt pätkittäin ylä-asteella ja blogiakin pariin otteeseen pitkänkin aikaa vuosia sitten. Ehkä yritän jossain vaiheessa saada siirrettyä noita tekstejä WordPressin tietokantaan – ellen muuten niin harjoitusmielessä.
Ehkä eräs tärkeimmistä syistä on harjoittaa ja harjoitella kirjoittamista – jota haluaisin harrastaa enemmän. Ehkä vanha haaveeni kirjailijan urasta on syytä jo haudata, mutta kyllähän maailmassa kirjoitettavaa riittää. Itselläni ainakin LuK sekä Pro Gradu -työt. Ja työssäni tietohallinnon asioista vastaavana dokumentaatiota ei koskaan ole liikaa. Yliopisto-opintoni ovat alkaneet tammikuussa -98 – kirves on välillä ollut hyvinkin syvällä kaivossa mutta kyllä sitä olen sieltä aina välillä onkinut takaisin. Ja ystäväni Jorin innoittamana (http://luk2012.vuodatus.net/) kyllä minäkin pidän kipinää yllä.
Yksi blogin kirjoittamisen hyvä syy on jo melkein myöhäistä: nimittäin muistojen ja tapahtumien tallentaminen perheestä. Esikoinen on jo yli nelivuotias ja kuopuskin täyttää ihan kohta jo kolme. Paljon olisi asioita ollut syytä kirjoittaa muistiin vaikka paljon sitä on sydämen perukoille tallentunutkin. Arjesta ja tavallisesta elämästä kirjoittaminen voi tuntua turhanpäiväiseltä kirjoitustilanteessa, mutta miten mielenkiintoista se onkaan vuosien kuluttua – ainakin jos vuosia on välissä paljon ja lukija on eri kuin kirjoittaja.
En tiedä ehdinkö lunastamaan haaveitani kirjoittamisesta edes tämän blogin suhteen. Elämässä tuntuu olevan niin paljon asioita että paljon sellaista jää tekemättä jota haluaisi tai jota jopa pitäisi. Mutta ainakin olen yrittänyt.
Ja viestin loppuun sopii pieni muisto, joka selittää myös blogin nimen. Tyttäreni Sonja (4 v) on jo hyvin näppärä tietokoneen käyttäjä ja kuulee tietysti kotona paljon iskän ja äidin puheissa nettiin liittyviä asioita. Erään kerran Sonja leikkiessään opasti iskää joka oli tietokoneella, että osoitteeksi pitäisi selaimeen laittaa ”veevee-piste-hömpsis-piste-fi”. Ja siitä iskä saikin idean ja varasi osoitteen.