Huh. Kävin läpi tiedostojani etsien erästä tiettyä asiaa. Sitä ei löytynyt mutta vastaan tuli Medvind-abilehtemme pääkirjoitus. ”Huumorin”tajussani ei merkittäviä muutoksia tapahtunut vuosien saatossa.
PÄÄ( )KIRJOITUS
Mikä todellakin on pääkirjoitus? Onko pääkirjoitus ja pää kirjoitus sama asia? Jos minulla on tatuointi otsassa, niin onko minulla silloin pää kirjoitus vai pääkirjoitus?
Kirjoita tässä sitten jotain järkevää, kun ei tiedä edes mistä asiasta kirjoittaa. Mutta kuitenkin, jokaisessa kirjallisessa julkaisussa täytyy nykyään olla pääkirjoitus – pitäisikö lihakaupan mainoksessakin olla sianpääkirjoitus, Kenpä tietäisi sen (tosin Ken ei kylläkään kuulu tuttavapiiriini, joten se siitä).
Nuolenpääkirjoitus olisikin helppoa, sehän on n. 3000 vuotta EKr. Mesopotamiassa kehitetty kirjoitus, jota useat Vähä-Aasian kansat käyttivät vanhalla ajalla. Mutta mitä sitten, nyt ei ole kyse nuolenpääkirjoituksesta, vaan ns. pääkirjoituksesta.
Tämä paradoksaalinen tilanne on eräs vaikeimmista asioista, joihin olen törmännyt niinä useina raskaina ja uuvuttavina lukiovuosina, jotka nyt alkavat olla onnellisesti ohi! Mutta eräs parhaisiin hyveisiini kuuluva velvollisuudentunne nostaa taas päätään, joten taas minä uurastan
yksinäisenä vain tietokone seuranani. Mutta minkäs teet, sillä miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä (Saan kai kuvitella itseni mieheksi tässä tilanteessa, saanhan? Mutta kun mä haluan! Ihan varmaan haluan!). Samaa sääntöä olen soveltanut myös jatkuvasti opiskellessani uupumatta yötä päivää lähes taukoamatta. Varsinkin ruotsinopiskelu on ollut lähellä sydäntäni ja sen huomaa niistä lukuisista yhdeksiköistä todistuksessani. Ongelmani on vain ollut se lama-ajan varjopuolista, että paperin laatu on heikentynyt, jolloin numeroiden liima-aine on osittain irronnut ja yhdeksiköt ovat kääntyneet aivan väärin päin; elämä on niin julmaa! No nyt mentiin taas hieman sivuraiteille.
Koko näiden kolmen lukiovuoden ajan on mielessä pyörinyt vain yksi asia, mutta siitä en kehtaa tässä perhejulkaisussa kertoa, joten kerronpa siis siitä esineestä, jota kaikki lukiolaiset havittelevat.
Tämän esineen nimi on tietysti valkolakki, jonka kaikki haluaisivat koristamaan päänuppiaan. Tätä diivailua on kestänyt kohta kolme vuotta ja kirjoituksetkin jo kurkistavat nurkan takana, penkkarien suunnittelu sujuu kuin täin pikajuoksu tervassa ja kaiken huipuksi on vielä tämä lehtimiehen työ, joka tosin on puhtaasti vapaaehtoista aherrusta. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, kuten vanha sananlasku sanoo.
Kirjoituksista vielä sen verran, että mielessäni pyörii, vaikka kuinka yrittäisin ajatella jotain muuta, ällät ja ämmät ja iit ja ceet ja kaikki mahdollinen mitä kirjoitukset tuo tullessaan. Kirjoituksien jälkeenhän nähdään omien ponnistelujen tulokset; sehän tässä eniten pelottaakin!
Kuitenkin tavoitteenani on, että minustakin tulisi nuhteeton ja moitteeton ylioppilas, jonka harteille on hyvä laskea Suomen tulevaisuus. Ja jos uskoitte em. lauseen, niin minusta tulee tietysti kuuden ällän ylioppilas. Ällistä puheen ollen, niitä minulle tulee kaksi tai jopa kolmekin kappaletta: LL=Liian Lyhyt; LLL=Lukio Lukematta Lävitse!
Näin lopuksi kun ajattelee lukiovuosiani, niin ehkä olisi pitänyt olla kiltimpi tunneilla ja ahkerampi kotiläksyissä ja ehkä olisi pikkuisen pitänyt nuolla sitä opettajan takaosaakin, niin tulevaisuuskin näyttäisi valoisammalta……………….NOT!
Mutta kyllä nyt täytyy lopetella, ettei tästä tule mitään ISOpääkirjoitusta, joka täyttää koko lehden. HARE KRISHNA ja ALLAH AKBAR ja muutenkin mukavat jatkot vaan kaikille mahdollisille ja mahdottomille olioille maan päällä ja alla ja sivulla ja…
Toivoopi: MÖKÄ from IIIb